Tämä rakas, virkattu liinani oli vuosikausia komerossani pinttyneiden kahvitahrojen vuoksi. Yks sun toinenkin tohelo oli siihen sumppinsa läikytellyt. Ettei nyt vain tulisi kylmä ja kuuma hiki kenellekään lukijoistani, ei tarvitse lähettää uutta liinaa postissa!

Useasti olin niitä päivä- tai iltakahvitahroja yrittänyt puhdistella sekä montaa muuta lättiä noiden kahden kahviaikamääreen välillä.

No nyt tämä liina tuli taas käsiini, suivaannuin, viimeinen kerta  kun jynssään. Jos ei kalalanka kestä niin sitten se hajoaa. Tiedä passaako tässä paljastaakaan sitä puhdistusainesarsenaaliani. Menee nimittäin hieman riskirajoille ja -älä tee tätä kotona- osastolle. Ja mahtuupa niiden aineiden välille päivä-pari liotustakin.

Mutta jos edes pääpiirteittäin paljastan jotta alussa ja lopussa oli kloriittia. Välissä oli soodaa, fairya, puhdistusvaahtoa, saippuaa, etikkaa… ja  yksi mikä on vielä tekemättä, pesukonepyöritys valkopesuaineella.

Tässä kohtaa voin tyytyväisenä todeta, liinani on 99 % puhdas ja kalalanka kesti!