Kirsikkapitko

Mitäpä olisi päivä ilman pitkoa? Lakeuksilla sama kysymys kuuluu, päivä ilman nisukyrsää, mitäpä se olisi?

Peruspullataikinan ohjetta en rupea tähän rustaamaan, jokaisella on kuitenkin oma käsialansa siihen. Kunhan mieluusti lisää suolan vasta jauhojen mukana taikinoinnin loppuvaiheessa, niin suola ei häiriköi hiivan hommeleita.  Sopivan pehmeä taikina ja kunnon vaivaus. Nyt tämä menee kelmun alle kohoamaan.

 

Kirsikkapitkon täytteet

 

100 g rasiallinen sokeroituja, punaisia kirsikoita

(tilkka likööriä kirsikkarasiaan)

35  g  pehmeää voita

2 rkl pähkinärouhetta

1 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl hienoa sokeria

 

voiteluun: kananmunankeltuainen ja teelusikallinen vettä

 

 

Kun taikina on rauhassa kohonnut äärimmilleen, on aika kumota se leivinpöydälle. Kirsikkapitkoa varten kaulitsen ohuehkon levyn, jonka leikkaan kolmeen osaan,  pintaan sivelen pehmeää voita. Tämän päälle lisään liköörissä mehustuneita kirsikoita rasiallisen. Vähän murskattua pähkinää, hivenen seesaminsiemeniä ja sokeria. Tässä kohtaa voit myös juoda liköörin jossa kirsikat maustuivat, esimerkiksi vadelmalikööri lämmittää mukavasti leipuria!

Taikinaosiot rullailen huolella pötkylöiksi ja letitän pitkoksi. Tämä tulee siis letitetyksi kolmella, helppoa, ei mene pasmat ja letit sekaisin.

Kun kirsikkapitko on kohonnut puolisen tuntia, voitelen sen kananmunankeltuaisella, jossa on teelusikallinen vettä mukana. Hienoa sokeria pintaan ja uuniin paistumaan.  Ole kärppänä uunin kanssa, noin 20 minuuttia, 200° C.

 

kirsikkapitko1
Kirsikat halki ja täytteet pintaan, tässä pitkossa ei pihistellä!

 

kirsikkapitko2
Huolellinen voitelu ja hienoa sokeria pintaan.

 

kirsikkapitko3
Keltuaisella voideltu pulla paistuu täyteläisen väriseksi.

 

kirsikkapitko4
Kirsikkapitkoa ja päiväkahvia! Vastustamatonta.

Uu-la-laa!!!

Enpä tiedä vieläkään mitä menin lähikaupasta hakemaan. Harhauduin jälleen kerran maustehyllylle ja raakalakritsijauhepurkki kädessäni huomasin olevan kassajonossa, varmuudeksi pelasin rivin kenoa, jos se olisi ollut se asia miksi menin kauppaan.

Purkin kyljessä oleva vaatimaton aloitus: ”Raakalakritsijauheemme on kuin pala taivasta”. Enempää tähtipölyä ei siis tarvita kun kaikki muu unohtuu!

Tähän mennessä olen kokeillut tätä perusvaniljajäätelöön, kreikkalaiseen jogurttiin, smoothien pinnalle, sellaisenaan hyppysellinen suuhun…

Olen myyty!!!!

 

raakalakritsijauhe
Tähän tulee himo!

Meloni-juustokakku

Ulkomaisista sesonkikasviksista meloni tarttuu mopoon mennen tullen. Kokeilin tehdä melonista juustokakkuun kiilteen, pohjana tässä on Paratiisi-juustokakkuni resepti. Kurkkaa sieltä pohjan ja juustotäytteen värkit.

 

Melonikiille juustokakulle

 

melonipaloja, siemenettömiä

2 kpl liivatelehteä

(lusikallinen likööriä…)

 

Hurauta tehosekoittimessa melonipaloja sen verran että saat noin reilut pari desiä melonisurvosta, voit kaataa hieman melonin nestettä pois, sillä muutoin aines saattaa olla aavistuksen vetistä. Sulata liivatteet kuumaan vesitilkkaan ja sekoita tasaisesti melonisurvokseen. Kaada kiille vuoassa olevan juustokakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Meloni on neutraalin raikkaan makuista. Halutessasi voit lisätä melonisurvokseen vaikkapa lusikallisen likööriä tai sitruunaa. Itse tuumailin kokeeksi yhdistellä raparperia meloniin, kun raparperisesonki jonkin ajan kuluttua koittaa…

 

 

melonijuustokakku2
Koristeeksi sopii vaikkapa yrttioksa ja keto-orvokit.

 

 

 

Sitruunamehua, por favor!

Raikas juoma. Yksinkertaisesti kesäfiilistä parhaimmillaan, vielä kun olisi se oma sitruunapuu.

Näin homma tapahtuu.

1.Purista muutama sitruuna.

2. Mittaa puristetun mehumäärä ja laita sokeria puolet siitä määrästä. Eli aina desiä päälle puoli desiä sokeria.

3. Sekoita sokeri hyvin mehuun, ja laita kannu jääkaappiin. Mehu säilyy siellä muutaman päivän.

4. Kun jano iskee, kaada juomalasiin noin yksi osa sitruunamehua ja neljä osaa vettä.

5. Lisää jääkuutioita, istahda aurinkoon ja siemaile kaikessa rauhassa!

 

sitruunamehu2
Kesäpäivän raikkain juoma!

 

Kerran kuussa?

Aina tuota kuuta pitää zoomailla, vaikka pelkkä kuu näyttää aina samalta. Nyt en yrittänytkään sovittaa sitä minnekään puskaan tai rööriin. Peruskysymys, mennäänkö kuuhun vai studiolle? ….miksi kuuhun vietäväksi tarkoitetut tavarat löytyikin astronautin maanpäällisestä komerosta.

Kuva otettu 5.5.2017 klo 21:00.  Niin, ja minä lähden nyt kauppaan.

Mukavaa torstaita kaikille!

 

DSCN5663 – kopio

 

Suolaoliivit!

Uusi tuttavuus oliiveihin on nämä pienet suolaoliivit. Herkullisia, pieniä kivellisiä tummia oliiveja. Aivan napsittavan hyviä salaatteihin, ja täytyypä sanoa että ihan sellaisenaankin nämä tuliaiset katoavat. Suomessa en ole koskaan kuullutkaan tällaisista oliiveista….

Googlailin tuossa miten niitä valmistetaan, mutta enpä lähde sitä sen suuremmin hämmästelemään, totean vain että suolaa ja riittävästi erilaisilla aikaväleillä.

Kreetalla nämä olivat paikallinen, perinteinen spesialiteetti. Suomalaisen silmään nämä näyttivät ensitapaamisella aamiaisella omituisilta, kysymyksiä herättäviltä ja ruttuisilta oliiveilta, mutta joiden pehmeä maku vei heti kielen mennessään. Ihastuin näihin ikihyviksi, muutenkin olen aina ollut sitä mieltä, että oliivinen pitää olla kivellinen. Silloin maku on myös parhaimmillaan.

Itse shoppailin näitä paikalliselta Braoudakisin tilalta, josta löytyi myös viinejä, rakia, hulppea määrä yrttejä ja muita paikallisia tuotteita. Unohtamatta toki tilan emännän perusteellista demonstraatiota rakin keittämisestä, pannut ja putkistot oli geeneissä… Hanian marketeissa en näitä suolaoliiveja nähnyt, mutta Agoran kauppahallista löysin lisää näitä irtotavarana.

Torstai on toivoa täynnä, jos tuo lumisade viimein loppuisi.

 

Aurinkoterkkuja kaikille!

 

suolaoliivit2 (1)
Maistat yhden, otat toisen, kolmannella iskee jo himo.

Sima-villitys?

On taas se aika vuodesta.

Voi nimittäin iskeä sima-villitys. Siellä ja täällä olen törmännyt toinen toistaan hullaannuttaviin simaresepteihin, niinpä ajattelin pistää yrttini mukaan soppaan ja tehdä simaa….

Tämä on parin litran satsi, ei nyt sentään tonkkakaupalla ruveta simaa rustaamaan.  Tässä samalla luin mielenkiinnosta Lidlin superviikonlopun tarjouksia eri maissa. Hassua, kreikkalaisia hellitään kolmen vartin viskiputelilla alle kympillä. Ei suomalaiset voi koskaan edes uneksia tuollaisista vapputarjouksista. Siispä simaksi meni 😀 Tuunaa simasi!!!!

 

Inkivääri-yrttisima

häivähdyksellä chiliä…

 

Ainekset:

2 l   vettä

2 cm pala tuoretta, hienonnettua inkivääriä

noin puolikas chiliä

rosmariininoksa

timjaminoksa

1 iso sitruuna (kuoret ja mehu)

1,25 dl hienoa sokeria

1,25 dl fariinisokeria

pienen herneen kokoinen pala tuorehiivaa

 

Pullotus, hieman sokeria, rusinoita. Ja tietysti lasipulloja!

 

1.Pese sitruuna ja chili. Kuori sitruunan keltainen pintakuori ohuesti talteen, purista mehu. Viipaloi chili, poista siemenet. Kuori ja hienonna inkivääri. Huuhtele yrtit.

2. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää sitruunankuori, chili, inkivääri, rosmariini ja timjami. Sekoittele ja anna kiehahtaa.

3. Siirrä kattila sivuun liedeltä. Lisää sokerit ja sitruunanmehu liemeen. Sekoittele ja anna sulaa. Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi.

4. Lisää nesteeseen liuotettu tuorehiivan palanen liemeen, laita kansi päälle ja anna käydä yön yli.

5. Siivilöi ja pullota seuraavana päivänä puhtaisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja teelusikallinen sokeria. Anna siman käydä viileässä noin viikon.

6. Sima on valmista kun rusinat nousevat pintaan.

7. Pirteää Wappua!

 

 

Kurkkaa instaan, siellä kattilassa kiehahtaa…

 

 

 

Sima1
Anna siman käydä viileässä noin viikon, lopputulos on silloin kuohuvampi ja pehmeämpi!

Kissamaista

”Mies palvelee kissaa uutterasti viikkotolkulla, noudattaa sen jokaista oikkua. Kissa lähtee ja jättää hänet kylmästi, koska se on löytänyt lähistöltä paikan, jossa tarjoillaan useammin kalaa.”

P.G. Wodehause ( 1881-1975)

 

Ps. Kuvan ystävällinen kolli ilmestyi eräänä kesäiltana puutarhaan, poseerasi tyytyväisenä hetken aikaa omenapuussa. Ja katosi jonnekin.

Blogi. Lifestyle.

%d bloggers like this: