Sillä aikaa kun nämä viipalekurkut maustuu, voi tehdä hölskykurkkuja pikahimoon.
Eli kurkkua, sipulia, paljon tilliä, ripaus suolaa ja pari ripausta sokeria plus lusikallinen etikkaa, kiva lisä on viipaloida viinirypäleitä mukaan. Hölskytellen ainekset purkissa sekaisin ja hetkeksi jääkaappiin. Ja jäljelle jää vain syöminen.
Voiko olla helpompaa ja naturellimpaa tapaa pyykinhuuhteluun? Tuoksuksi voi laittaa jotain aisteja hivelevää tuoksuöljyä. Rosmariiniöljy on oma suosikkini, netistä löytyy useita verkkokauppoja joissa hyviä valikoimia erilaisia eteerisiä öljyjä.
Pullo kirkasta pyykkietikkaa! Kuin tuulahdus kesäpäivää.
Mitenkäs tätä tehdään???? ♥ ♥ ♥
Kaiva kaapista sopiva lasitölkki tai -pullo. Laitan noin puolet väkiviinaetikkaa ja toiset puolet vettä, tuoksuöljyä noin kymmenkunta tippaa per puoli litraa. Tai sitten oman nenän mukaan. Siinä se nyt on valmiina. Pyykinhuuhteluaineen sijaan lurautan tätä pesukoneeseen sellaisen noin korkillisen. Lopputuloksena pehmeää ja miedosti rosmariinin tuoksuista puhdasta pyykkiä. Pyyhkeetkin tuntuvat niin ihoa hellivän pehmeiltä. Plussana, etikka hoitaa myös pesukonetta, kalkkeutumista vastaan.
Voi tätä käyttää siivoukseenkin!!!
Siivouskärpänen saattaa puraista, laimenna pyykkietikkaa suihkepulloon, sopii kovien pintojen siivoukseen. Rätti heilumaan!
Kaunista kesäpäivää kaikille, kohti Juhannusta!
Vaikka kuinka toivoisinkin aurinkoista juhannusta, luonto huutaa vettä, satakoon!! It´s raining men! 😀 Ettei nyt vain rakeita lähtenyt tilaukseen…
Ps. Linkissä mukava verkkokauppa, Limepop, öljyjen ym tuotteiden shoppailuun.
Sähkösavustuspönttö tarttui viimeinkin kynkkääni. Leppäpurut olinkin jo hommannut ties milloin. Kuuman kesäpäivän alkajaisiksi pöntön kasaus ja tunnin esikuumennus, mahdollisten käryjen ja rasvojen karkottamiseksi.
Sitten itse asiaan.
Savulohipalanen oli sen aikaa suolattuna odottamassa.
Suolatun lohipalasen pyyhkäisin talouspaperilla, pintaan hieman sitruunamehua, valkosipulijauhetta ja valkopippuria. Ja savustimen ritilälle odottamaan.
On tämä niin siisti vehje, vielä hetken…. Ryöttyy pianaikaa!
Uusi savustin on niin puhtoinen, kuinkahan tämä nyt sottaantuu 😀 No niin, kourallinen leppäpuruja pellille, pari sokerinpalaa ja pieni katajanoksan palanen. Sokerinpalat pitäisi antaman hyvän värin loheen. Pianhan tuo nähdään!
Pönttö on ladattu!
Testaus voi alkaa, kaikki paikoilaan. Noin puolenkilon pala, veikkaisin menevän noin reipas puolituntia. Täytyy luikkia miten edistyy….
Pönttö kiinni, heti alkoi savuamaan….
Siellä se nyt on! Savuaa! Voi, tennarit näkyy 😀
Lopputulos ylitti kaikki toiveeni! ♥
Se on siinä! Onnistui aivan loistavasti! Maku juuri niin hyvä kuin vastasavustetulla voi ollakin!
Vanha sanonta. ”Kaiken mitä voit grillata, voit myös savustaa!”
Linkitän tähän Laihian Maltaan mallas-viikunalimppureseptin. Tällä ohjeella tein, onnistui yli odotusten. Voiteluun voi toki käyttää siirappivettä tai voivesiseostakin, ihan millaisen pinnan limppuun haluaakin.
Nyt on jouluviikon viimeiset päivät käsillä olla joko tuhma tai kiltti. Tuleeko pukki vai ei? Millä pukki tulee? Onko sillä lahjoja? Vai käykö tänäkin vuonna niin, että perävalot vain vilahtaa kun pukki painaa kaasua hoodeilla… Kävi niin tai näin, sitä odotellessa pistelen poskeeni näitä instankin puolella vilauttamiani herkkuja. Taateleita pölläytettynä lakritsijauheessa ja kookossokerissa. On niin hyvää luonnonnamia, ettei tee mieli E-koodi -karkkipommeja kun näitä napostelee.
Toisella kädellä sekoittelen myös tässä samalla viikunalimpputaikinaa kohoamaan. Laihian Mallas-pussin kyljestä löytyy ohje ja kaikki värkit sattuivat olemaan kotona. Illemmalla raporttia viikunalimpusta, veikkaan limpun istuvan kepeän maukkaasti jääkaapistani löytyvän viinin kanssa.
Joulutunnelma muodostuu useinkin vain muutamasta itselle mieluisasta, tärkeästä asiasta. Yltäkyltäisyyden kauppaviidakosta sitä ei löydy.
Kahta en vaihda, toinen on tämä iankaikkisesti toimiva ja ärhäkkä marjapoimuri.
Harmittaa kun näitä ei löydy enää tuliteränä kaupoista, olisiko vimpat myyty 80-luvulla… Googlailemalla löysin tämän hämeenlinnalaisen lintu-mallin raapaisseen kakkossijalle Tekniikan Maailman -testissä 11/1974. Kahvasta ainoastaan tullut silloin miinusta, irtoaa aikanaan. Totta, sanon minäkin.
Huollon kautta taas metsään. Jesaria pintaan ja rautalankaa siihen viime vuosituhannella irronneeseen kripaan. Niin taas pörsköttää marjametsällä ämpärit täyteen. En vaihda muoviseen, miksi pillittäisin metsässä halvan kopion kanssa. Tämä on aarre.
Viimeinkin, paketti kainalossa kotiin. Tiedossa herkkuhetki, juuri oikea tuotekehittelyn tulos. Vaikken laittaisi ollenkaan pahakseni jos vihreäkuulatäytettä olisi ollut keksissä enemmänkin.