Uusi tuttavuus oliiveihin on nämä pienet suolaoliivit. Herkullisia, pieniä kivellisiä tummia oliiveja. Aivan napsittavan hyviä salaatteihin, ja täytyypä sanoa että ihan sellaisenaankin nämä tuliaiset katoavat. Suomessa en ole koskaan kuullutkaan tällaisista oliiveista….

Googlailin tuossa miten niitä valmistetaan, mutta enpä lähde sitä sen suuremmin hämmästelemään, totean vain että suolaa ja riittävästi erilaisilla aikaväleillä.

Kreetalla nämä olivat paikallinen, perinteinen spesialiteetti. Suomalaisen silmään nämä näyttivät ensitapaamisella aamiaisella omituisilta, kysymyksiä herättäviltä ja ruttuisilta oliiveilta, mutta joiden pehmeä maku vei heti kielen mennessään. Ihastuin näihin ikihyviksi, muutenkin olen aina ollut sitä mieltä, että oliivinen pitää olla kivellinen. Silloin maku on myös parhaimmillaan.

Itse shoppailin näitä paikalliselta Braoudakisin tilalta, josta löytyi myös viinejä, rakia, hulppea määrä yrttejä ja muita paikallisia tuotteita. Unohtamatta toki tilan emännän perusteellista demonstraatiota rakin keittämisestä, pannut ja putkistot oli geeneissä… Hanian marketeissa en näitä suolaoliiveja nähnyt, mutta Agoran kauppahallista löysin lisää näitä irtotavarana.

Torstai on toivoa täynnä, jos tuo lumisade viimein loppuisi.

Aurinkoterkkuja kaikille!