Sorsakosket, laatikon kätköistä aina uudelleen esiin pitkienkin aikojen jälkeen. Omat sorsakoskeni tulivat mukaani muuttaessani pois kotoani kun äitini pakkasi niitä pienen apupakkauksen mukaani, ettei kaikkea tarinnut heti kaupasta hakea. Se oli sitä kierrätystä. Ja minulle kyllä kelpasi, vaikka silloin niitä pidettiin niin vanhanaikaisina ja epäkäytännöllisinä.
Nyt kun kaikki on retroa ja ties mitä muuta mukavaa, niin ovathan nämä edelleen makeet vaikka kesäaterimiksi, piknik-sosimiksi ja kaikenlaiseen hääräilyyn. Edelleenkään en ole löytänyt muuta haarukkaa joka sopisi niin näppärästi kapeaan kapris-purkkiin. Tai simppeliä ruokalusikkaa. Puhumattakaan tuosta veitsestä, jonka jo ipanana huomasin sopivan säästöpossuun…
Aterinvalmistusta ei taida enää Suomessa olla, sopimusvalmistajat tekevät ne pääosin Kiinassa tai muissa maissa. Ohessa linkki Ylen Elävään arkistoon, nostalgiaa vuodelta 1958.
V I L L A D O R I S 