Pohjan, tomaattikastikkeen, juustosekoituksen ja täytteiden mysteeri, joka parhaimmillaan rakentuu herkulliseksi luomukseksi. Pizzan helppous ja vaikeus. Se tietää intohimoista pizzanpyöritystä!

Tuntuisi hassulta postata tähän pelkkä pizzaresepti. Makuja on niin monia, kuten pizzamenut osoittavat, käsialoja on monia, raaka-aineissa on eroja.

Aikojen alussa kun pizza rantautui Suomeen oli vain muutamia pizzerioita ja kotona pizzaa taikinoitiin uteliaan innokkaina, usein pelkän kuulopuheen perusteella ja naistenlehtien resepteillä. Tai sitten pizzeriassa syödyn perusteella. Makuhan aina ratkaisi vaikka kotona olisikin tullut piirakkaa pizzan sijaan. Ensimmäinen näkemäni ja tekemänikin pizza oli paksupohjainen, ketsupilla voideltu, tuhdisti jauhelihalla ja tomaattilohkoilla ryyditetty piirakka, päällä edamia. Oreganokin vaikutti heinäladon pohjalta lakaistulta seokselta. Tämän rinnalla sitten ensimmäinen pizzerian pizza olikin kuivareunaista frisbeetä niukalla täytteellä. Oli pohjalaislikka huuli pyöreänä! Kolmas merkittävä pizzamuistoni on ensimmäiseltä etelä-Euroopan reissultani, söimme niin herkullista pizzaa etelän yössä, ettemme enää koskaan löytäneet uusiksi sitä pizzeriaa.

 

Onko maailman parasta pizzapohjaa olemassakaan? On, mutta resepti vaihtelee.

1 osa vettä, 2 osaa jauhoja, ja niihin oikein suhteutettuna hiivaa, suolaa ja öljyä.

(yksi pizzapohja on:  1 dl vettä, 2 dl jauhoja, 10 g tuorehiivaa , 1 rkl öljyä, 0,5 tl suolaa)

Jauhot? Durum, vehnäjauho, graham, hiivaleipäjauho, semolina, tipo 00-jauhot… Pelkästä durumista tulee keltaisempi, helposti kaulittava pohja, joka jauhojen karkeudesta johtuen ei kohoa kovinkaan paljon. Kun durumiin sekoittaa muita vehnäjauhoja saadaan taikinaan hieman sitkoa, ja aina mitä hienommista jauhoista leipoo, sitä enemmän taikina myös kohoaa. Joskin ohueksi kaulitun pizzan tarkoituskin on pysyä ohuena. Itse suosittelisin jauhosekoituksen tekemistä pääpainon ollessa durumissa. Tipo 00-jauhoja en ole vielä onnistunut löytämään kaupoista, joskin pari vinkkiä on asiaan, että eräät luomuvehnäjauhot olisi lähellä samaa jauhatusastetta. Niin, ja hiivaa ei pidä käyttää liikaa, vähemmälläkin määrällä kyllä nousee.

Tomaattikastike? Pizzan salaisin aineosa. Usein teen itsekin niin salaista soossia, etten jälkikäteen edes tiedä tai muista mitä siihen laitoin.

Juusto? Laitetaan pohjaan tomaattikastikkeen päälle, ennen täytteitä. Vain pienen määrän juustoraastetta voi laittaa täytteiden päälle, jos sitäkään, riippuen paljonko sitä meni täytteiden alle. Oma suosikkini on juustosekoitus seuraavista,  Grana Padana, Pecorino Romano ja Emmental. Juustonkannikoita voi myös pakastaa, ja niitä voi jäisinä raastaa erittäin mainiosti. Sinihome- tai valkohomejuusto on myös maukas lisä täytteisiin kuuluvana.

Täytteet? Laadukkaita raaka-aineita, vaikka sitten keräisitkin kaikki rippeet jääkaapista. Täytevärkit kannattaa laittaa valumaan, ei ole kiva syödä vetistä pizzaa, jossa täytteet luistelevat irtonaisina. Tonnikalasta liemet pois. Katkaravut sulina ja kuivina. Kaprikset, oliivit ja muut liemisäilykkeet myös valutettuina. Kohtuus tässäkin, neljä-viisi täytettä on riittävästi, ja makujen täytyy olla sopusoinnussa keskenään. Kun pääosa juustoraasteesta  laitettiin tomaattikastikkeen päälle, nyt tarvitsee vain hieman ripauttaa juustoa sinne tänne.

Uuni? Tavallista kotiuunia ei saakaan niin kuumaksi kuin olisi tarpeen. Vaan varsin hyvää tulee jo 250° C:ssa. Uunin erilaisia toimintoja kokeilemalla voi vielä säätää lopputulosta.

Oregano? Uskaltaisin väittää persiljan olevan ”uusi” oregano. Mielestäni kuivattu oregano saattaa maistua kitkerältä ja tikkuiselta, eikä tuoretta oreganoa ole aina saatavilla.

Valkosipuli? Makuasia. Mutta mitäpä olisi keittiö ilman huumaavaa valkosipulin tuoksua.

 

Omat suosikkitäytteet:

tonnikala, katkarapu, kapris, punasipuli, makea paprika

metwursti, artisokka, ananas, punasipuli, homejuusto