Ikkunaverhovärkkäilyä. Olen ikkunaverhojen kanssa todella viisaasti laiska, en lämpene sesonkivaihteluista. Vaan siitä, että onnistun asettelemaan oman tyyliseni, omaan sisustukseeni sopivan kokonaisuuden. Eikä siihen tarvita mitään ”kaikki kerralla uusiksi hintaan mihin hyvänsä” -periaatetta. Pitkälle pääsee kaappiaan penkomalla, nykyisiä verhojaan huoltamalla ja lisäämällä niihin sopivasti uudistusta.

Löysin eilen kirppikseltä Vallilan Jardin-kuosisen verhokappaleen, vitosella, tietty. Siitä sainkin inspiksen uuteen veroasetelmaan. Yhdistin nykyiset pellavaiset paneeliverhoni tähän näyttävään Jardin-verhoon. Paneeliverhoistani osa oli siis valmiiksi ikkunassa, osa käyttämättöminä kaapissani. Yksiväriset pellavaverhot, tasoittavat Vallilan voimaksasta kukkakuosia ja verhojen värit muodostavat samalla keskenään toisiaan korostavat väliväriparit. Violettia ja vihreää. Valkoinen paneeliverho puolestaan keventää yleisvaikutelmaa. Jo yksi kuviollinen verho riittää, kaksi saattaisi tehdä tunnelman rauhattomaksi. Mutta nämä ovat niitä makuasioita, tottakai.

Tuuletin ja silitin verhot huolella, samalla kokeilin ensimmäistä kertaa tärkätä verhojani Verdan silitysspraylla, joka todellakin helpotti pellavaverhojen siliämistä ja teki niistä ryhdikkäät. Kukkakuosiverhoa jouduin hieman lyhentämään, Gutermannin kangasliimalla se onnistui siististi. Liimakiinnitys on helppo avata silittämällä, jos myöhemmin haluaa purkaa lyhennyksen, eikä jää häiritseviä ompeleenjälkiä. Nyt verhot ovat kuin upouudet.

Loppusilauksena pöydälle keltainen liina ja kupariastiaan tuoksuva basilika. Lämpimät metallivärit  tuovat hohtoa sisustukseen ja ovat taas nousseet hitiksi. Tykkään.