Herkulliset keitot valmistuvat yksinkertaisista aineksista. Pitkään hauduttamalla, voita ja kermaa säästelemättä. Tämän reseptin löysin vanhasta kirjasta, käsittääkseni periranskalainen keitto, ranskalaisten emäntien suosikki. Toimii myös lakeuksilla.
Kyllä tämä hyvää on, ei voi muuta todeta, voisilmällä. Croissanttien kanssa. Eikä lasi viiniäkään, tai parikin, olisi hassumpi valinta keiton kanssa.
Ranskalainen kirveli-perunakeitto
puoli kiloa perunoita
iso sipuli
voita
ruokalusikallinen kirveliä
n. 8 dl lihalientä
desi kuohukermaa
1.Kuori ja viipaloi perunat. Kuori ja silppua sipuli.
2. Laita voita kattilaan ja kypsennä sipulisilppu pehmeäksi koko ajan sekoitellen. Lisää kirveliä noin ruokalusikallinen, voit käyttää joka kuivattua tai tuoretta kirveliä.
3. Lisää noin 8 dl kiehuvaa vettä kattilaan ja lihaliemikuutio. Lisää perunat.
4. Anna hautua hiljalleen parisen tuntia, silloin tällöin sekoitellen, tarvittaessa hieman nestettä lisäten, kunnes perunat ovat aivan pehmeitä.
Todella herkullinen ja helppo valmistaa, karkottaa talviajan tipotiehensä! Eikä lasi roseeta ole ollenkaan hassumpi valinta tämän seuraksi.
Chilirouheena käytin jo luottotuotteekseni tullutta, makoisan poltteen miedohkoa Chili Guajillo -rouhetta. Sherryviinietikka antaa uutta kivaa vivahdetta, niin ja tähän käytin niitä myskikurpitsansiemeniä, jotka otin aikaisemmin talteen keittoa tehdessäni.
Viettelevä kesäkurpitsasalaatti
pari kesäkurpitsaa
salaattia (frisee, rucola, jäävuori….)
oliiviöljyä
sherryviinietikkaa (tai sitruunaa)
hienonnettu valkosipulinkynsi
kurpitsansiemeniä
chilirouhetta
sormisuolaa
1.Viipaloi kesäkurpitsat erittäin ohuiksi viipaleiksi. Grillaa ne kuumassa ja kuivassa pannussa.
2.Asettele viipaleet lautaselle. Laita lautaselle myös salaatin lehtiä makusi mukaan.
3.Pirskauta päälle oliiviöljyä, sherryviinietikkaa, chilirouhetta, hienonnettua valkosipulia, kurpitsansiemeniä ja sormisuolaa.
Molemminpuolinen bongaus, jos jotain oli luettavissa haukan katseesta.
Tämä tyyppi istui puussa, tarina kertoi yhteenotosta kissan kanssa, match ei ollut mennyt putkeen kissan ruokakupilla. Rengastettu haukka oli saanut siipeensä piikkikintaasta, kissan kohtalosta ei ollut enempää tietoa.
Zoomailin tyyppiä linssini läpi, jopa numerosarja renkaasta oli luettavissa. Pitäisikö sille soittaa? Vastaisiko? Todennäköisesti kyllä, mahdollisesti ei. Todennäköisesti juuri niin ja näin siinä kävisi.
Toivottavasti siipeensä saanut haukka pystyi jatkamaan matkaansa ja kissakin on kunnossa.
Ikkunaverhovärkkäilyä. Olen ikkunaverhojen kanssa todella viisaasti laiska, en lämpene sesonkivaihteluista. Vaan siitä, että onnistun asettelemaan oman tyyliseni, omaan sisustukseeni sopivan kokonaisuuden. Eikä siihen tarvita mitään ”kaikki kerralla uusiksi hintaan mihin hyvänsä” -periaatetta. Pitkälle pääsee kaappiaan penkomalla, nykyisiä verhojaan huoltamalla ja lisäämällä niihin sopivasti uudistusta.
Löysin eilen kirppikseltä Vallilan Jardin-kuosisen verhokappaleen, vitosella, tietty. Siitä sainkin inspiksen uuteen veroasetelmaan. Yhdistin nykyiset pellavaiset paneeliverhoni tähän näyttävään Jardin-verhoon. Paneeliverhoistani osa oli siis valmiiksi ikkunassa, osa käyttämättöminä kaapissani. Yksiväriset pellavaverhot, tasoittavat Vallilan voimaksasta kukkakuosia ja verhojen värit muodostavat samalla keskenään toisiaan korostavat väliväriparit. Violettia ja vihreää. Valkoinen paneeliverho puolestaan keventää yleisvaikutelmaa. Jo yksi kuviollinen verho riittää, kaksi saattaisi tehdä tunnelman rauhattomaksi. Mutta nämä ovat niitä makuasioita, tottakai.
Tuuletin ja silitin verhot huolella, samalla kokeilin ensimmäistä kertaa tärkätä verhojani Verdan silitysspraylla, joka todellakin helpotti pellavaverhojen siliämistä ja teki niistä ryhdikkäät. Kukkakuosiverhoa jouduin hieman lyhentämään, Gutermannin kangasliimalla se onnistui siististi. Liimakiinnitys on helppo avata silittämällä, jos myöhemmin haluaa purkaa lyhennyksen, eikä jää häiritseviä ompeleenjälkiä. Nyt verhot ovat kuin upouudet.
Loppusilauksena pöydälle keltainen liina ja kupariastiaan tuoksuva basilika. Lämpimät metallivärit tuovat hohtoa sisustukseen ja ovat taas nousseet hitiksi. Tykkään.
Upea kukkakuosi katseenvangitsijana, yksikin pituus riittää, yhdistellen muihin verhoihin.
Kangasliimaa ja silitysspraytä. Verhot kuin uudet tärkkisilityksen jälkeen.
Tekstiileillä saa helposti värikkyyttä sisustukseen.
Arancini, italialaiset riisipallot, valmistettu valkoviinirisotosta, sisällä pehmeän herkullinen mozzarellatäyte.
Arborio-riisi on ehdottomasti näihin palloihin se ainut ja oikea riisi. Risotosta tulee riittävän tahmeaa ja pallot pysyvät kasassa. Perinteiseen italiaiseen tyyliin nämä kuuluisi uppopaistaa rasvassa. Itse oikaisin tässä kohtaa hieman ja paistoin riisipallot pannussa, voita saa laittaa pannuun melko reilusti. Pienensin alkuperäistä ohjetta noin puoleen, koska jos et ole kokeillut valmistaa näitä aikaisemmin, on mukavampi tehdä ensin kohtuullisen kokoinen satsi. Tällä ohjeella tulee noin 10 sopivankokoista palloa. Jos haluat enemmän teet helposti annoksen tuplana.
Arancini
oliiviöljyä loraus pannuun
pieni sipuli
valkosipulinkynsi
1,2 dl Arborio-riisiä
0,5 dl valkoviiniä
3 dl kanalientä
0,5 dl vihreitä papuja
40 g erittäin hienoksi pilkottua kinkkua
0,6 dl hienoa juustoraastetta, Parmesan tai Grana Padano
1 pieni muna kevyesti vatkattuna
suolaa pippuria
riisipallojen sisälle: mozzarella-juustoa noin 1,5 cm kuutioina
leivitykseen:
1 muna
1 rkl maitoa
0,6 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
paistamiseen:
voita jos paistat pannussa
(öljyä jos paistat rasvakeittimessä)
1.Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää arborio-riisi pannuun ja sekoittele pari minuuttia, niin että öljy imeytyy riisiin. Lisää viini ja jatka sekoittelemista keittäen kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää pannuun kuumaa kanalientä desi kerrallaan. Anna kanaliemen imeytyä kokonaan riisiin ennen kuin lisäät kanalientä.
2. Kun kaikki kanaliemi on lisätty ja se on täysin imeytynyt riisiin, eli riisi on kypsynyt. Lisää seokseen hienonnetut pavut ja kinkku. Sekoittele huolellisesti. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota pannu pois hellalta ja sekoita mukaan juustoraaste. Siirrä risotto pannusta kulhoon ja anna jäähtyä sopivasti.
3. Lisää kananmuna risottoon hyvin sekoittaen. Riisipallotaikinan on tarkoitus olla tässä vaiheessa tahmeaa ja sakeaa.
4. Sekoita leivitystä varten toisessa kulhossa maito ja muna. Jokaista riisipalloa varten ota käteesi noin pari ruokalusikallista risottoa, pyörittele palloksi ja paina mozzarellapala pallon sisälle piiloon, ja tiivistä palloa. Pyörittele pallo kevyesti jauhoissa, kasta munamaitoseokseen ja pyöritä korppujauhoissa.
5. Paista pannussa voissa kullanruskeiksi koko ajan pannua heilutellen. Italialaiseen tyyliin nämä kuuluu uppopaistaa tai kypsentää rasvakeittimessä keittimen ohjeiden mukaan.
Carlo, Carlo, riso superfino 😀
Arancini, pyöriteltyinä jauhoissa, kastettuna munamaitoon ja pyöräytys korppujauhoissa.
Arancini-riisipallot paistuvat kullanruskeiksi ja rapeapintaisiksi, pallojen sisällä mozzarellaa…
Tähän lisäksi salaattia, viiniä, hyvää seuraa….
Ps. Itse ihastuin arancini-riisipalloihin ensimmäisen kerran katsottuani elokuvan ”Hiljaiset Sillat”. Siinä eräässä kohtauksessa päähenkilöt kertoivat syöneensä niitä Italiassa sattumoisin samassa kaupungissa…
Niinpä etsin reseptejä ja kokeilin eri versioita. Näitähän tehdään erimuotoisina, erilaisilla täytteillä, tuskin tiedänkään asiasta kuin vasta pintaraapaisun italialaisella mittarilla tarkasteltuna.
Mutta takaisin elokuvaan… ”Tällainen varmuus osuu kohdalle vain kerran elämässä”. Sekä. ”Pystynkö elämään kokonaisen elämän perjantaihin mennessä?” Siinä kohtaa elokuvaa ei enää ollutkaan kysymys riisipalloista.
V I L L A D O R I S 