Muistojeni siivin palaan nyt lapsuuteni kyläkouluun. Joulu oli lähestymässä, nipin napin seitsemän vuotiaana ekaluokkalaisena uskoni Joulupukkiin oli jo horjunut, sillä arvelin Joulupukin olevan jollakin tapaa yhteistyössä vanhempieni kanssa. Eikä ne harmaat filttitossutkaan voineet olla sattumaa.

Se oli aluksi aivan tavallinen koulupäivä. Kunnes opettaja tuli luokkaan ilmoittaen: ”Nyt kirjoitetaan Joulupukille.” Hyväuskoisten ekaluokkalaisten kesken heräsi sittenkin usko oikeasta, punanuttuisesta Joulupukista. Täytyisihän sen olla totta, ei kai opettaja muuten tällaista vakuuttelisi ja käskisi Joulupukille kirjoittamaan. Ja varmasti koululta menisi kirjeet perille ihan Korvatunturille asti.

Opettaja muistutti siitäkin, että lahjoja piti toivoa myös kaikille muillekin perheenjäsenille. Niinpä me pienet, sinisilmäiset ekaluokkalaiset kirjoitimme vilpittömästi paperille omat ja perheidemme tarpeet, toiveet ja haaveet. Asioita, joista kerrotaan vain Joulupukille. Oma nimi piti ehdottomasti myös laittaa kirjeeseen. Tottakai, eihän Joulupukki muuten tietäisi tuoda lahjoja oikeaan paikkaan.

Kului parisen viikkoa. Joulu oli jo kihelmöivän lähellä, piti olla kiltisti, vielä pari päivää kouluakin. Silloin katastrofaalinen totuus alkoi paljastua. Opettaja liimaili omassa pulpetissaan kirjeitämme eka- ja tokaluokkalaisten joululehteen. Voi liimapullo, siis opettaja olikin itse lukenut tirkistelynhalussaan kirjeemme, Joulupukki ei ollut koskaan saanutkaan pikku kirjeitämme, mitään toivomiamme lahjoja ei olisi koskaan tulossakaan! Lisäksi ymmärsimme sillä hetkellä senkin karmaisevan tosiasian, joululehti olisi kuusijuhlassa liitutaulun kulmassa kaikkien luettavissa. Vielä pahempaa, tuntui todella häpeälliseltä kun koko kylä lukisi kirjeitämme.

Joulupukin kirjesalaisuudesta ei ollut enää ripettäkään jäljellä. Niinpä myöhemmin kevätlukukaudella koin enemmän kuin oikeutetuksi, että kävin salaa tilaisuuden tultua varastohuoneessa repäisemässä kirjeeni pois joululehdestä.

Muutamana jouluna edelleen tämän jälkeenkin salaperäinen filttutossumies kävi kopistelemassa oven takana lahjapussin kanssa. Se riitti.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!