Lipeäkalaa aasialaiseen tyyliin

On ruokalajeja joista joko ehdottomasti tykätään tai ei. Samaiset ensin mainitut ruokalajit ovat myös niitä, jotka syödään välittömästi kaksin käsin, eikä niitä ehditä kuvata.

Lipeäkalaa aasialaiseen tyyliin voi laittaa milloin vain, ei tarvitse kuulua kulkusten kilinää, eikä haittaa mikään muukaan sesonki. Tämä toimii ilman ennakkoluuloja ympäri vuoden. Maustamista voi säädellä sen mukaan mitä kaapista löytyy ja millainen on ”Minun Aasiani”.

Eli näin homma etenee.

Laita lipeäkalapala(n. 500 g)  laakeaan uunivuokaan. Voitele pinta öljyllä, lisää ripaus suolaa, pippuria ja aasialaista maustesekoitusta pintaan. Anna maustua puolisen tuntia. Sillä aikaa voit valmistella kastiketta ja laittaa uunin kuumenemaan, noin 200° C. Paista lipeäkalaa uunissa puolisen tuntia.

 

Kastike Aasialaiseen malliin:

1 murskattu valkosipulin kynsi

2 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 dl maitoa

2 dl kookosmaitoa

 

ripaus suolaa, pippuria

2 tl fariinisokeria

n. 2 tl inkivääritahnaa

2- 3 tl limen- tai sitruunanmehua

pari kafferlimetinlehteä

1-2 tl aasialaista mausteseosta (myös esim Tom Kha -keittoaines käy mausteeksi)

Sulata voi kattilassa ja heitä murskattu valkosipulin kynsi mukaan. Sekoita nopeasti, minuutin kuullotus. Lisää vehnäjauhot hyvin sekoittaen. Lisää maito ja kookosmaito koko ajan huolellisesti sekoittaen, anna kiehua hiljalleen noin viisi minuuttia, edelleen huolellisesti sekoittaen.

Mausta kastike. Tarkistele makua mielesi mukaan. Tarvittaessa voit ohentaa kastiketta lipeäkalan liemellä, sillä nyt kala on myös valmista uunista otettavaksi. Lisää kala kastikkeeseen.

Tarjoile riisin kanssa, myös hedelmälohkot sopivat annoksen kylkeen.

 

aineksia

 

Hyvää Joulua!

Tänään, vuoden pimeimpänä päivänä, aurinko paistoi lakeuksilla niin häikäisevän leveästi ja matalalta että varjotkin oli loputtoman pitkiä. Tiffany-enkelin loistaessa auringonsäteissä. Se oli jotain niin harvinaisen kaunista, jota ei voi edes verrata mihinkään muuhun. .

Hyvää Joulua kaikille!

enkel1

 

Teepussifilosofiaa

”Ole onnellinen siellä missä olet, sillä kerran sieltä lähdettyäsi kaipaat sinne takaisin.”

Pari merellistä kuvaani Azoreilta. Joulunalusajan lämpöaalto tulossa näistä maisemista.

 

Azores meri 2

 

Kirje Joulupukille

Muistojeni siivin palaan nyt lapsuuteni kyläkouluun. Joulu oli lähestymässä, nipin napin seitsemän vuotiaana ekaluokkalaisena uskoni Joulupukkiin oli jo horjunut, sillä arvelin Joulupukin olevan jollakin tapaa yhteistyössä vanhempieni kanssa. Eikä ne harmaat filttitossutkaan voineet olla sattumaa.

Se oli aluksi aivan tavallinen koulupäivä. Kunnes opettaja tuli luokkaan ilmoittaen: ”Nyt kirjoitetaan Joulupukille.” Hyväuskoisten ekaluokkalaisten kesken heräsi sittenkin usko oikeasta, punanuttuisesta Joulupukista. Täytyisihän sen olla totta, ei kai opettaja muuten tällaista vakuuttelisi ja käskisi Joulupukille kirjoittamaan. Ja varmasti koululta menisi kirjeet perille ihan Korvatunturille asti.

Opettaja muistutti siitäkin, että lahjoja piti toivoa myös kaikille muillekin perheenjäsenille. Niinpä me pienet, sinisilmäiset ekaluokkalaiset kirjoitimme vilpittömästi paperille omat ja perheidemme tarpeet, toiveet ja haaveet. Asioita, joista kerrotaan vain Joulupukille. Oma nimi piti ehdottomasti myös laittaa kirjeeseen. Tottakai, eihän Joulupukki muuten tietäisi tuoda lahjoja oikeaan paikkaan.

Kului parisen viikkoa. Joulu oli jo kihelmöivän lähellä, piti olla kiltisti, vielä pari päivää kouluakin. Silloin katastrofaalinen totuus alkoi paljastua. Opettaja liimaili omassa pulpetissaan kirjeitämme eka- ja tokaluokkalaisten joululehteen. Voi liimapullo, siis opettaja olikin itse lukenut tirkistelynhalussaan kirjeemme, Joulupukki ei ollut koskaan saanutkaan pikku kirjeitämme, mitään toivomiamme lahjoja ei olisi koskaan tulossakaan! Lisäksi ymmärsimme sillä hetkellä senkin karmaisevan tosiasian, joululehti olisi kuusijuhlassa liitutaulun kulmassa kaikkien luettavissa. Vielä pahempaa, tuntui todella häpeälliseltä kun koko kylä lukisi kirjeitämme.

Joulupukin kirjesalaisuudesta ei ollut enää ripettäkään jäljellä. Niinpä myöhemmin kevätlukukaudella koin enemmän kuin oikeutetuksi, että kävin salaa tilaisuuden tultua varastohuoneessa repäisemässä kirjeeni pois joululehdestä.

Muutamana jouluna edelleen tämän jälkeenkin salaperäinen filttutossumies kävi kopistelemassa oven takana lahjapussin kanssa. Se riitti.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

kirje joulupukille

Talon hedelmäleipä

Testasin Mylläriltä saamaani Talonleipäainesta. Inspiroiduin tekemään talon hedelmäisen vuokaleivän, sillä olin jo jonkin aikaa etsinyt hedelmäleivän reseptiä. Tällä jauhoseoksella se syntyi kuin itsestään, lisäämällä hedelmäpaloja ja siirappia.

Lopputuloksena todella herkullinen leipä, runsaskuituinen ja mehevä. Talonleipäaineksessa on maku ja rakenne kohdallaan, lisäksi siinä on mukana aitoa ohrajuurta, joka tekee leivästä niin kotoisen makuista.

 

Talon hedelmäleipä

(tällä ohjeella tulee yksi vuokaleipä)

 

3,0 dl  kädenlämpöistä vettä

6,5 dl Myllärin Talonleipäaines-jauhoja

1/4   palaa hiivaa

1,5 rkl siirappia

1 tl  suolaa

 

30 g   kuivattua aprikoosia  (tai 3 kuivattua viikunaa) pienittynä

1,5 rkl rusinoita

1/2 pieni omena, kuutioituna

 

voiteluun: öljyä ja seesaminsiemeniä

 

1. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi, jauhot ja pienityt hedelmäpalat vähitellen hyvin sekoittaen viitisen minuuttia.

2. Anna kohota liinan alla lämpimässä puolisen tuntia. Voitele leipävuoka.

3. Kaada taikina leivinpöydälle. Muotoile taikina pötkyläksi ja nosta se voideltuun leipävuokaan kohoamaan peitettynä noin puoleksi tunniksi.

4. Vedä  terävällä veitsellä kohonneeseen leipään muutama poikkiviilto. Voitele kevyesti öljyllä ja ripottele halutessasi päälle seesaminsiemeniä.

5. Paista noin 40 minuuttia, uuni 200 astetta.

 

talon hedelmäleipä 3

Porkkanalaatikko

Fiinimpi porkkanalaatikko. Äitini oli aina sitä mieltä, ettei riisipuuro kuulu porkkanalaatikkoon, puurot syödään erikseen. ”Ei sitten mihinään nimes mennä panemahan puurua laatikkohon, tuloo tinaa.” Jos etelä-pohjalainen näin sanoo, se pitää myös paikkansa.

Eli tässä laatikossa on käytetty korppujauhoja riisin sijaan. Rakenne pysyy pehmeänä. Maistuu  mehevästi porkkanalta, kevyesti rakuunalla maustettuna.

 

Porkkanalaatikko

 

1 kg porkkanoita

2 dl kuohukermaa

1 dl korppujauhoja

2 rkl voita

1/2 dl siirappia

1  kananmuna

3/4 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl muskottia

1 tl kuivattua rakuunaa

 

pinnalle: korppujauhoja ja voita

 

1. Pese ja kuori porkkanat. Keitä pehmeiksi kevyesti suolatussa vedessä. Kaada vesi pois, lisää voi, jäähdytä porkkanat ja soseuta.

2. Lisää porkkanasoseeseen korppujauhot ja muut aineet hyvin sekoittaen. Tarkista maku.

3. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Tasoita ja painele lusikalla kuvioita soseen pintaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voi nokareina.

4. Paista noin 50 minuuttia, uuni 180 astetta.

 

 

Vinkki: Rakuuna on aivan ihana, helppohoitoinen ja monivuotinen yrtti kasvatettavaksi puutarhassa. Talvehtii hyvin ja leviää kohtuulisesti. Tuoretta rakuunaa voi myös pakastaa, talvella mukava käyttää erilaisiin ruokiin.

porkkanalaatiko2

Pikkujoulua!

Tänään ei Kissiköökissä liiku hiirikään ja kameratkin on latauksessa. Hella on laitettu kiinni, ja porkkanat herkullisine resepteineen saa odottaa huomiseen. Nyt on muut nupit on käännetty täysille ja itse Kissi häärää  pikkujoulun merkeissä, ilman laseja tässä vaiheessa, musiikkina soi David Garrett. Ehdottomasti sellainen viulisti jonka keikalle olisi päästävä.

Hyvää pikkujoulua kaikille rakkaille lukijoilleni!

 

Pesetkö uudet vaatteesi ennen käyttöä?

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1449034569592?jako=7fe209d01740a3a572cd70e2830c7fea&ref=og-url

 

Oheisessa Hesarin linkissä hyvää tietoa vaatteiden mahdollisesti sisältämistä kemikaaleista.

Haisevat vaatteet  on parasta jättää ostamatta, eivät ne pesemällä paremmaksi muutu. Kaikkia vaatteita ei voi edes vesipestä, joten pesulakeikka uudelle vaatteelle ei olisi taloudellistakaan.

Pari omakohtaista kokemusta asian tiimoilta. Joskus ostin värikkäät, riemunkirjavat trikoohousut. Juu, aivan makeen näköiset. Pesin ne ensimmäisen kerran erikseen pesukoneessa. Hirvittävä haju tuli  pyykätessä koko kylppäriin, ei löydy sanoja kuvaamaan sitä katkua, jolta ne housut lemusi märkänä. Vein housut takaisin kauppaan ja hieman nihkeästi sain niistä hyvityksen.

Toisella kerralla tuli hajutakkua kengistä. Jees, todella hyvännäköiset pitkävartiset saappaat, hintaa oli noin 80 euroa. Kaupassa niiden hajua ei pystynyt erottamaan, sillä koko kenkäkauppa haisi hajuaistia turruttavan aasialaiselta. Kotona tyrmäävä haju alkoi levitä uusista kengistäni. Vein kengät terassille tuulettumaan, yhä uusiksi. Yritin säilyttää niitä milloin missäkin, laatikossa, eteisessä, lauteilla, komerossa. Jos laitoin kengät jalkaani, kengänvarsien lämmettyä, haju oli aivan karmaiseva tarttuen myös ihoon, sukkiin, housunlahkeisiin.

Tässä vaiheessa olisi ollut todella viisasta viedä ne kengät takaisin kauppaan, ja nyt alan ymmärtää jopa Al Bundya… Taisin olla liian toiveikas kun kuvittelin kenkien hajun haihtuvan. Edelleen, tänä päivänäkin ne kengät haisevat kiinalaiselta kemikaalipommilta, enkä voi säilyttää niitä kotonani. Niille on täytynyt vain keksiä muuta dominaalista käyttöä toisessa osoitteessa. Haju ei haihdu.

kuvitus, pesetkö uudet vaatteet

Korvapuustit, tiptap!

Jos tontut kurkkii jo ikkunoista kannattaa niille tarjota mehevät, suussasulavat  korvapuustit. Tietää sitten itse joulupukkikin tai vastaava tulla oikeaan osoitteeseen.

 

 

Korvapuustit

( noin 20 kpl)

 

pullataikina:

2,5 dl maitoa

25 g hiivaa

1,0 dl sokeria

3/4 tl suolaa

1      muna

1-2 tl vaniljasokeria

1-2 tl kardemummaa

100 g sulatettua voita

n. 7,5 dl vehnäjauhoja

 

täyte:

2 rkl  hedelmäseosta (kuivattu kirsikka, papaija, appelsiinikuori)

2 rkl kuivattuja kookospaloja

2 rkl mantelirouhetta

50 g voita

1/2 dl sokeria

1 tl kanelia

 

voiteluun:

kananmuna + sokeria pinnalle

 

 

1. Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja muna. Vaivaa taikinaa vajaat puolet jauhoista ja lisää sulatettu voi. Vaivaa loput jauhot mukaan vähitellen. Anna taikinan kohta noin tunnin lämpimässä paikassa liinan alla.

2. Valmistele täyte, laita voi pehmenemään ja hien0nna halutessasi  kookos- ja hedelmäpaloja. Sekoita kaneli sokeriin.

3. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle, kauli taikina levyksi ja voitele se tasaisesti pehmeällä voilla. Ripottele muut täytteet pinnalle. Rullaa kääröksi ja leikkaa kolmioiksi. Paina kolmion huiput etusormilla alas ja siirrä korvapuustit leivinpaperin päälle uunipellille. Kohota lämpimässä liinan alla noin puoli tuntia.

4. Voitele korvapuusit munalla ja ripottele pinnalle hienoa sokeria. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia, lämpötila  225 astetta.

 

puustitäytettä
Mantelirouheella sekä kookos- ja hedelmäpaloilla jouluista makua korvapuusteihin.

 

Päiväpressoa

Presso-pannuun hurahtamiseni jälkeen kahvimattini jouti komeroon.

Nyt pelkkä ajatus veden lurisuttamisesta kahvimatin hämäriä putkistoja pitkin tuntuu kalkkeutuneelta ja suodatinpaperin makuiselta ajatukselta.  Toki myönnetään, suodatinkahvissa porot ovat pussissa, pressossa joutuu näkemään hieman vaivaa ja käyttämään mielikuvitustaan pannunpohjalle jäävän sakkaliemen kanssa. Puhdas pannu, maku ratkaisee.

Pressossa kahvin aromit tulevat esiin runsaan täyteläisinä. Raikas, lähes kiehuva vesi kaadetaan suoraan kahvijauheen päälle, kevyt sekoitus, annetaan seisoa nelisen minuuttia ja painetaan presssopannun siivilällä pohjaan. Vielä kun odotat minuutin kahvin asettumista niin loputkin sakat ovat rauhoittuneet pannun pohjalle.

Kahvi on valmista nautittavaksi!

 

pressopannut

DSCN8866 – kopio.JPG

 

pressoa