Räntäsade, voiko edes olla sopivampaa keliä tutkia kameran muistikortin sisältöä.

Syyskuun viimeisinä päivinä löysin ulkorakennuksesta neitoperhosen,  joka oli epätoivoisesti yrittänyt päästä ikkunalasin läpi takaisin vapauteen. Eväät olivat loppuneet, ja ilmeisesti siinä kohtaa oli paikalle saapunut hämähäkki tarkistamaan reviirinsä ansalangat. Siipien ympärille oli takertunut seittiä, hämähäkin valmistuessa syömään saaliinsa.

Vein perhosen varovasti ulos aurinkoon ja asetin sen juuri pesemieni perunoiden päälle virkistymään. Irrotin sen siivistä seittiä ja roskia. Perhonen takertui kiinni perunaan viimeisillä voimillaan.

Olisinko tehnyt saman hämähäkille tai jollekin muulle ilkeän ja ikävän  näköiselle ötökälle, joka olisi ollut vastaavassa paikassa ravintoketjussa ylempänä olevan kynsissä? Olisinko vienyt sen tarkasti ulos kädessäni vai liiskannut kengälläni? Paljonko asiaan vaikutti perhosen kauniit siivet, tai tietoisuuteni  perhosen päässeen sisälle rakennukseen koska olin itse käynyt siellä muutamia päiviä aikaisemmin.

Hain omenan puusta ja raavin hedelmään mehuisan kohdan. Nostin perhosen omenalohkolle ja asetin ne lämpimälle seinustalle. Vähitellen perhonen kokeili availla siipiään, jotka avautuivat vain osittain. Neitoperhosen alimmat silmäkuviot pysyivät visusti piilossa vasemmassa siivessä. Ehdin jo huolestua oliko ankara räpisteleminen  irrottanut siipeä.

Tunnin elpymisen jälkeen neitoperhonen räväytti siipensä täyteen loistoonsa, teho-osastoni oli onnistunut tehtävässään! Perhonen ei kuitenkaan yrittänytkään vielä lentoon vaan piti kiinni omenastaan. Siirsin perhosen suojaan puutarhatuolin alle, ettei iltapalaa etsivä lintu olisi seuraava vihollinen. Jätin perhosen rauhassa toipumaan.

Miksi pelastaa yksi perhonen syksyn viimeisinä päivinä kun talvesta selviytyminenkään  ei ole varmaa tälle luontokappaleelle?  Kuka päättää, ja mihin tällainen ajattelu johtaisikaan muissa asiayhteyksissä.

Ainakin toivon tämän neitoperhosen lennelleen pitkälle syksyyn, ehkä nyt se talvehtii jossakin piilopaikassaan onnellisen tietämättömänä räntäsateesta. Ehkä ensi huhtikuussa tämä perhoskaunokainen virkoaa talvihorroksestaan ja ruokailee pajunkukissa.