Farkut paikallaan, osa 2

 

Farkut pienen värkkäilyni jälkeen, mustaa tekonahkaa ja kuviollista puuvillakangasta. Sopivasti boheemi yhdistettynä lilan sävyiseen ponchoon.

 

osa 1 löytyy täältä

http://kissikookki.com/2015/09/29/farkut-paikallaan/

uusi farkkukuva

Edestakaisin

Hyvää torstaita kaikille!

Kun yhtä mööpeliä menee siirtämään joutuu siirtämään kaikkia muitakin.

Joutuu imuroimaan ja kaivamaan pois imurista sinne vahingossa imaistuja päivänvaloakestämättömiä asioita. Kompastumaan kylppärissä siivousämpäriin kastellen kloriittivedellä sukkansa ja mattonsa, hippikuvioiden pelossa pitää sitten pestä nekin. Saa manata.

Pääsee pyyhkimään pölyjä, hotkimaan kiireessä eilisiä ruoan loppuja, zoomailemaan nurkkiaan kameralla. Ja siirtelemään taas mööpeleitään takaisin. Nyt siirrän tuon rahin takaisin alkuperäiseen paikkaansa, syön suklaakarkin ja häivyn tutkimaan sisustuksen uusia näkymiä huonekaluliikkeeseen.

Alkutilanne ja lopputilanne ovat tasoissa.

 

Sisustus, Lavitta!
Lavitta!

 

Rescue Madam Butterfly

Räntäsade, voiko edes olla sopivampaa keliä tutkia kameran muistikortin sisältöä.

Syyskuun viimeisinä päivinä löysin ulkorakennuksesta neitoperhosen,  joka oli epätoivoisesti yrittänyt päästä ikkunalasin läpi takaisin vapauteen. Eväät olivat loppuneet, ja ilmeisesti siinä kohtaa oli paikalle saapunut hämähäkki tarkistamaan reviirinsä ansalangat. Siipien ympärille oli takertunut seittiä, hämähäkin valmistuessa syömään saaliinsa.

Vein perhosen varovasti ulos aurinkoon ja asetin sen juuri pesemieni perunoiden päälle virkistymään. Irrotin sen siivistä seittiä ja roskia. Perhonen takertui kiinni perunaan viimeisillä voimillaan.

Olisinko tehnyt saman hämähäkille tai jollekin muulle ilkeän ja ikävän  näköiselle ötökälle, joka olisi ollut vastaavassa paikassa ravintoketjussa ylempänä olevan kynsissä? Olisinko vienyt sen tarkasti ulos kädessäni vai liiskannut kengälläni? Paljonko asiaan vaikutti perhosen kauniit siivet, tai tietoisuuteni  perhosen päässeen sisälle rakennukseen koska olin itse käynyt siellä muutamia päiviä aikaisemmin.

Hain omenan puusta ja raavin hedelmään mehuisan kohdan. Nostin perhosen omenalohkolle ja asetin ne lämpimälle seinustalle. Vähitellen perhonen kokeili availla siipiään, jotka avautuivat vain osittain. Neitoperhosen alimmat silmäkuviot pysyivät visusti piilossa vasemmassa siivessä. Ehdin jo huolestua oliko ankara räpisteleminen  irrottanut siipeä.

Tunnin elpymisen jälkeen neitoperhonen räväytti siipensä täyteen loistoonsa, teho-osastoni oli onnistunut tehtävässään! Perhonen ei kuitenkaan yrittänytkään vielä lentoon vaan piti kiinni omenastaan. Siirsin perhosen suojaan puutarhatuolin alle, ettei iltapalaa etsivä lintu olisi seuraava vihollinen. Jätin perhosen rauhassa toipumaan.

Miksi pelastaa yksi perhonen syksyn viimeisinä päivinä kun talvesta selviytyminenkään  ei ole varmaa tälle luontokappaleelle?  Kuka päättää, ja mihin tällainen ajattelu johtaisikaan muissa asiayhteyksissä.

Ainakin toivon tämän neitoperhosen lennelleen pitkälle syksyyn, ehkä nyt se talvehtii jossakin piilopaikassaan onnellisen tietämättömänä räntäsateesta. Ehkä ensi huhtikuussa tämä perhoskaunokainen virkoaa talvihorroksestaan ja ruokailee pajunkukissa.

 

 

Ciabatta

Maukas vaalea leipä, italialainen suosikkini. Ciabatta, suomeksi tohveli, eli valmiin leivän muoto on soikean matalahko.

Tällä ohjeella teet kaksi leipää. Halutessasi voit maustaa taikinan aurinkokuivatuilla tomaateilla aivan mahtaviin ulottuvuuksiin, todella herkullinen lopputulos. Oliiviöljyn sijaan käy myös aurinkokuivattujen  tomaattien oma mausteöljy. Ciabatta-leipäainesjauhot sisältävät ohrahapatetta, eli leivästä tulee kuin taikinajuureen tehtyä.

 

Ciabatta

(2 leipää)

3,0 dl kädenlämpöistä vettä

6,0 dl Myllärin Ciabatta-jauhoseosta

20 g  hiivaa

20 ml oliiviöljyä

1,5   tl  suolaa

(muutamia silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja)

 

1. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, suola ja jauhot huolellisesti sekoittaen noin 10 minuutin ajan. Sekoita mukaan silputut aurinkokuivatut tomaatit.

2. Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon lepäämään tunniksi. Huomio, että taikina kohoaa reippaasti, eli valitse tilava kulho. Öljytystä kulhosta taikina irtoaa helposti siirryttäessä seuraavaan vaiheeseen.

3. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle, jaa kahdeksi palaksi.  Muotoile  taikina pitkulaisiksi leiviksi erittäin hellävaraisesti ettei kuohkeus katoa.

4. Kohota leipiä liinan alla noin puoli tuntia.

5. Paista noin 15-20 minuuttia, uuni 230 astetta.

 

Vinkki: Halutessasi voit voidella leivät kevyesti vedellä ennen paistamista. Näin saat rapean kuoren. Voit myös kosteuttaa uunia laittamalla uunikestävälle kahvilautaselle vettä uunin pohjalle.

 

ciabatta2

Viskikakku

Pikkujoulujen aikaan on hauska leipoa irlantilainen viskikakku. Jos kaapistasi löytyy omialtaasta leivontalaatuista juomaa ja muutkin kakkuvärkit, niin eikun pullo auki, nyt leivotaan!

Viskikakku

 

180 g kuivattuja viikunoita

3/4 dl fariinisokeria

1,0 dl vettä

3/4 dl viskiä (vaalea glögikin käy)

 

taikina:

3,0 dl vehnäjauhoja

2    tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

1    tl muskottia

1/2 rkl piparimaustetta

180 g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

3  isoa kananmunaa

2 rkl appelsiinikuoripaloja + 1/4 dl viskiä pehmennykseen (tai appelsiinin raastettu kuori)

 

1. Hienonna viikunat. Mittaa kattilaan vesi ja fariinisokeri, lisää viikunapalat. Anna kiehua hiljalleen pehmeäksi massaksi, lisää viski. Keitä lisää kunnes neste on imeytynyt.

2. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Sekoita mausteet, nostatusaineet ja jauhot keskenään. Laita appelsiinikuoripalat pehmenemään viskitilkkaan.

3. Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita mukaan jäähtynyt viikunasose, appelsiinikuoripalat. Lisää jauhoseos taikinaan kevyesti sekoittaen.

4. Kaada taikina voideluun vuokaan ja paista alatasolla, uunilämpötila 180 astetta, noin 50 minuuttia.

Vinkki: piparimausteen sijaan voit tehdä mieleisesi sekoituksen esim. kanelista, neilikasta, inkivääristä, pomeranssinkuoresta.

kakkuvärkkiä
Appelsiinikuoripalat maustumassa. Raastettu appelsiinikuori sopii myös erittäin mainiosti kakkuun.

Pikasuutarilla

…että miehen suihkumoottoriin asennettaisiin huollossa pappatunturin äänet? Sitähän minäkin, se ei käy.

Pikasuutarilla käydessäni varmistin myös uusien korkolappujeni kopisevan.

Raitaa

Innokkaana löytörekkien ja alennusmyyntien tutkijana nautin löytöjen tekemisestä. Kaappiaan varten ei kannata hommata yhtikäs mitään, vaan sellaisia vaatteita joista tietää oikeasti tykkäävänsä myös yön yli nukuttuaan.

Nämä raitahousut löytyi tarjousrekistä pikkukolikoilla. Aivan ihanaa kangasta, kierrätettyä polyesteriä, ekologisesti. Näistä tulee suosikkihousuni, enkä yhtään ihmettelisi vaikka raidat nousisivat muutenkin esille tulevana keväänä. Yhdistettynä niukkaan yläosaan ja naisellisiin kenkiin, voimakas raitakuosi rauhoittuu tyylikkäästi.

Ja jälleen kerran. Vähempi on enempi.

raitahousut