…tai edes kuumat rippeet siitä. Trooppisesta myrskystä. Sataa ajoittain jo kaatamalla, kaukaisen ukkosen jyrinän pysyessäkin piinaavan kaukaisena. Henri osaa nostattaa jännitystä, iskeäkö vai ei. Yöllä vai aamulla.

Eilen löysin sadeviitan, kun en mitään oikeastaan etsinytkään, kunhan tutkiskelin syksyistä vaatetarjontaa. Samat kuosit ja värit palaavat tasaiseen tahtiin yhä uudelleen ja uudelleen. Ja nyt jälleen kerran mustavalkoisin kukonaskelin. Sadeviitasta oli tarjolla KappAhlissa pari kuosia, eläimellinen kuvio ja tämä kukonaskel joka tepasteli heti omakseni. Mielessäni näen jo itseni ties missä sadeviitta päälläni. Ulkoilemassa, puutarhatouhuissa ja ennen kaikkea jossakin ison staran konsertissa… olenpa nyt varautunut siihenkin. Sateeseen.

Mutta Henri tulee huomenna ja silloin testaan tämän tositoimissa.

Pysytään kuulolla!